Kohtaaminen kesällä 2010

  Viime kesänä Korppoon Verkkanilla sattui mielenkiintoinen kohtaaminen. Vierasvenesatamissa folkkarinomistajana olen jo tottunut siihen, että lapset yleeensä ihastelevat laiturilla ääneen puuveneitä. Verkkanilla kuitenkin hieman yllätyn, kun eräs pysähtyjä oli tavallista enemmän kiinnostunut veneestä.
– Onko tämä Matilda vuosimallia 1967, kuului tarkka kysymys ja nyökkäilin herralle vastauksia.

Pian selvisi, että laiturilla ihmettelee Matildan entinen omistaja Heikki Sarparanta. Viheäkylkinen puuvene oli herättänyt hänen huomionsa, sillä folkkareissa tämä väri on aika epätavallinen. Heikki omisti veneen 1981–1983 ja hän kisasi sillä ahkerasi. Hän voitti Matildalla peräti kaksi Suomen mestaruutta. Kerran aiemmin olen tavannut yhden entisen omistajan. Nämä kohtaamiset ovat aina olleet nostalgisia!



Nykyinen ja vanha omistaja kohtaavat. Heikki Sarparanta on voittanut Matildalla kaksi Suomen mestaruutta.

Kutsuikin Heikin ja hänen vaimonsa hieman myöhemmin tutustumisvierailulle. Pian sain kuulla, että Heikki on lukenut blogiani. Kuulin myös, että Matildan jälkeen Heikki osti toisen folkkarin. Hän voitti Matilda II:lla (nykyään Matilda L-308) vielä toiset kaksi SM-pokaalia.(Folkkariliiton historiaan vielä myöhemmin lukiessani tajusin, että Matildallani on jo käyty Itämeren altaan toisella puolella, kisaamassa Sessa-pokaalista Schleswigissä Sakssa...)
Tiedän, etä folkkarien jälkeenkin on purehduselämää. Heikin toinen puufolkkari vaihtui lasikuituiseen, mutta seuraavan veneen sitlooda yms. ruffin sarjat sentään olivat mahonkia. Tilaakin tuli reilusti lisää.
– Folkkarin jälkeen ostin Vindö 40 -veneen ja olen purjehtinut sillä viimeiset vuosikymmenet, Heikki kertoi rupattelun aikana.
Vindö-vene oli parkissa laiturin toisella puolella.

Matilda on kuulema pysynyt entisellään. Tietysti suurin helpotus oli, että vene on edelleen pinnalla ja ahkerassa käytössä. Kertasin Matildan omistaja- ja kunnostushistoriaa. Muutamat pienet yksityiskohdat ovat muuttuneet, mutta alkuperäinen ilme on säilynyt.

Kerroin hänelle pentteristä, katon korjauksesta ja uudesta kirjahyllystä. Nyt selvisi varmalta taholta, että Matilda oli 1980-luvun alussa vihreäkylkinen. Kenties alkuperäinen väri on juuri vihreä.

Entinen omistaja tunnisti puomisakset, sillä ne olivat hänen tekemät. Keulaan asetettu folkan etuliikin kiristin on hieno lisävaruste ja se on puolestaan peräisin kisavuosilta.

Lumet sulavat!

Kevät tuntuu olevan taas kerran lähellä. Viime talvena Helsingissä oli paljon lunta, mutta näin runsasta lumipeitettä ei ole ennen Matilda ympärille kasautunut. Talven mittaan olen tehnyt jonkin verran lumitöitä veneellä.

Katoksen päältä on viime kuukausien aikana valunut niin paljon lunta pois, että muutama viikko sitten sivukinokset olivat yhdellä puolen katosta valuvan lumen tiellä. Jouduin muutaman hetken huhkimaan lumilapion kanssa katoksen ympärillä, jotta sain lapioitua suurimman osan lumesta pois painamasta katoksen sivuja.

Masto on talvehtinut hyvin kinosten keskellä. Lapion tänään valumalumet pois sen päältä. Se odottaa nyt pientä kevätpuunausta.

Talvi lupailee helppoa kevätturvotusta. Vene ei varmaankaan kuivu niin paljon kevättuulien alle kuin muutama kevät sitten. Nyt odottelen, mihin valumavedet oikein asettuvat. Syksyllä sateiden aikana veneen viereen syntyi aika isoja rapakoita.

Parin viikon päästä pääsen aloitamaan kevätkunnostuksen. Tarvikelistan teko on vielä kesken. Tilaan lakat yms. täpätit entiseen malliin Seppälän Venetarvikkeesta. Mahongista pitäisi kehitellä myös jotain veneeseen. Varastossa on hyödyntämättä mahonkia pieni levy ja muutama lautametri.

Tulevina viikonloppuna edessä on rutiinihommien ohella pilssin putsausta ja yhden riman vaihto ruffin ympäriltä. Vene pulahtaa näillä näkymin veteen toukokuun toisella viikolla.