keskiviikkona, joulukuuta 23, 2009

Lunta riittää!

Viimeisten parin päivän aikana Helsingissä on satanut lunta ihan riittämiin. Viime vuosien kokokemukset ovat opettaneet, että lumipyryllä kannattaa käydä tsekkaamassa venekatoksen kunto.

Tämän vuoden malli näyttää olevan niin vankkaa tekoa, että se kestää reippaasti lunta. Olisi pitänyt taas kerran laittaa kattoon rimoja. Pienen rehkimisen jälkeen katos on puhdas lumesta. Kaikki on kunnossa. Joulukuussa kaipaan jo kesää! Hyvää joulua kaikille!

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Harmajan laidalla

Minulla oli kuluneella viikolla oli oiva tilaisuus vierailla Helsingin saaristossa, Harmajan saarella. Talvella saaristo on karu paikka. Tuuli kovasti ja oli todella kylmä. Kesää tuli ikävä.

Bongasin noin puolen hehtaarin kokoiselta saarelta majakan. Majakka koostuu graniittisesta alaosasta ja teräksisestä yläosasta. Länsimerkiksi maalattu yläosa valmistui 1883. Majakkaa korotettiin parikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1900 seitsemän metriä korkealla kivijalustalla.

Harmajan saarella on ollut 1600-luvulta lähtien jonkinlainen merimerkki. Ensimmäinen taisi olla kivikummeli, mikä kehotti jättämään Helsinkiin matkaavia saaren vasemmalle.

Puinen tunnusmajakka, pooki johdatti 1800-luvulla Helsingin edustalla seilanneita sotalaivoja.
Pooki valaistiin lopulta vuonna 1883. Tornin rautakuoret ja lyhty tuotiin osina saarella. Majakka tilattiin tukholmalaiselta Ludvigsbergin konepajalta.

Putki on 7,3 metriä korkea. Valolaite linsseineen tuotiin Ranskasta. Valo syttyi lopulta 20. joulukuuta 1883. Majan varustusta kohennettiin 1897 sumuvaroittimella.

Pari vuotta myöhemmin majakkaa korotettiin. Torni nostettiin ilmaan seitsemän metrin korkeuteen ja sen alle muurattiin graniittinen nelikulmainen rakennelma. Majakka on nyt 14 metriä korkea. Vuonna 1936 saarelle sijoitettiin maailman ensimmäinen ja suuntaamaton radiomajakka. Vuonna 2000 majakan valolaite uusittiin.

Harmajan ja Suomenlinnan majakat muodostavat turvallisen, suoran linjan matkatessa kohti Helsinkiä. Kannattaa pitää vesillä tämä mielessä.

Lisää Harmajasta sekä muista Suomen rannikon majakoista Seppo Laurellin teoksessa: "Suomen Majakat". On oiva joululahja. Sain sen lahjaksi viime jouluna :-).

Myös Suomen Majakkaseuran sivut ovat mielenkiintoiset.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Lämmitin folkkariin

Lueskelin syyskuun Venemestarista mielenkiintoisen artikkelin uudentyyppisestä venelämmittimestä, "Kajuutan lämmintin Pan 2000". En ole testannut tuota vempaita, mutta idea vaikuttaa hyvältä. En tiedä miten tuo toimisi folkkarista.

Jos tuon laitteen ostaa, minun pitäisi ainakin ostaa uusi spiikeitin. Nykyinen on ikivanha, mutta toimiva. Sen tehot eivät ehkä riittäisi tämän tyyppiselle lämppärille - tai enpä tiedä.

Hieman epäselvää on, että nappaako tuo mukaansa kaikki palokaasut ja lämpeneekö kattilan näköisessä laitteessa jonkin aine, vai miten toi nyt oikein toimii?

Olisi kyllä kiva päästä testaamaan tuota. Onko joku kenties jo hankkinut tuon?

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Folkkarit sosiaalisessa mediassa

Miten suomalaiset kansanveneilijät hyödyntävä internetiin syntyneitä sosiaalisia medioita yhteydenpidossa tai muuten vain tiedon levittämisessä? No, täytyy sanoa, että aika huonosti. Sen tiedän, että FB:n jäseninä on jonkin verran alan harrastajia.

Netit uudet mediat soveltuvat hyvin, vaikka yhdistys-, kilpailu- yms. tapahtumatiedotukseen. Facebookissa on tällä hetkellä yksi suomalainen ryhmä folkkaristeille.

"Kansanveneilijät"-ryhmän on perustanut allekirjoittanut monta vuotta sitten. Jäseniä sillä ei ole vielä yhtään. Tulkaahan jäseniksi! Tai jos tämä ryhmä ei vedä, ehkäpä Kansanveneliitto voisi perustaa virallisen sivun yhdistykselle FB:n.

Kansainvälisiä FB-folkkariryhmiä sivuja on useampia. Esimerkiksi "Friends of the Nordic Folkboat (Nordisk Folkbåt)" on tällä hetkellä suosituin ryhmä. IF-veneillä on myös oma ryhmä (tästä). Yksittäisillä veneillä on myös jonkin verran omia FB-sivuja, esim. folkkari Wilhelmiina. Matildalla ei ole vielä sivua (toistaiseksi tyydyn blogiin).

Puuveneijöillä on muuten myös oma FB-sivustonsa. Se tarjoaa uudenlaisen keskustelufoorumin Puuvene.fi-sivuston ohella.

Pikaviestipalvelu Twitterissä en ole juuri folkkaristeja löytänyt. Ruotsin kansanveneliitolla on oma sivu "Folkbat" Twitterissä. Se tukee hyvin liiton tiedotuslinjaa, koska liiton verkkosivu on rakennettu blogipalvelimen ympärille. Suomalaisia sivuja en löytänyt, kun etsin niitä muutamilla hakusanoilla.

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Kesävideoita

Kesälomatkalla tuli kuvattu useita videoita.

Ensimmäisessä Matilda matkaa Kyrkfjärdenillä kohti Korppoon Verkania, aivan yhdeksän metrin väylän vieressä. Takana lähestyy Tall Ship Race -purjehduskilpailuun osallistuva upea purjelaiva. En tunnistanut alusta. Fregatti meni hieman myöhemmin meistä vauhdilla ohi. Vastaan tulee myös Siljan Linen laiva. :-) Aallokkoa oli reippaasti, tuuli tuli kaakosta noin 7 - 8 metriä - puuskissa vielä enemmän. Ylhäällä on pelkkä iso.



Tässä hieman tarkempi kuvakulma Tall Ship Race -alukseen.




Toisessa Matilda on Gullkronon selällä lähellä Helsingholmenin saarta. Tässä kohdin mainingit tavallisesti nousevat nopeasti. Video ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Tosiasiassa tunnelma oli paljon jännittävämpi, kun vene keikkui minkä ehti. Etelätuuli puhalsi noin 6 - 7 metriä sekunnissa.





Kolmannessa videossa kesälomamatka on edennyt loppusuoralle. Matilda on Hangon selän länsipuolella. Matkaa Hankoon on vielä reippaasti. Tuuli puhaltaa etelästä. Ilma on todella kaunis. Pahoittelen huonoa kuvauskulmaa.

Perusteellinen sisäpesu

Tänään jaksoin viimein mennä rantaan letkukasan ja painepesurin kera. Veneen sisäpesu on ollut työlistalla niin kauan kuin vene on ollut kuivilla. Pesulle ei ole ollut vain aikaa.

Ensin rakensin mastolle uudet kolmiojalat ja nostin maston niiden päälle nurmelta. Peitin maston pressulla. En ole kyllä ihan varma, kannattaako mastoa peittää. Uskoisin, että lakkakerros säästyy hieman, jos maston ei ole täysin talven armoilla.

Nyt pesuun. Painepesurilla ja mäntysaippualla puhdasta tulee aika nopeasti. Perusteellisella pesulla lähtee mahdolliset homekohdat yms. ruuanmuruset ja roskat. Likaa tuppaa kertymään aika helposti etenkin kaarien alle. Ilman pesua lauta tummuu vuosien mittaan. Seuraavaksi käynnistyy ensimmäinen lahoamisvaihe.

Pari vuotta sitten pesin sisätilat myös kloriitilla, koska muutamissa kohdin oli paljon valkeita läikkiä. Siis hometta. Valkaisuaine on tehokasta ainetta, jos nyt ei satu olemaan kaapissa virallista homeenpuhdistusainetta.

Muista hyvin ensimmäisen talvehtimiskauden, kun löysin sitloodan lattialautojen alta homehtuneita perunalastuja. Ei ollut kivan näköistä. Homekasvusto voi levitä nopeastikin ympäri venettä, jos talvikoppi on tiivis tai veneessä ei kierrä ilma.

Pistin taas merkille, että pilssin vanha punainen Ferrex-maalikerros oireilee aika pahasti. Sitä irtosi pesussa aika paljon. Ehkä tänä talvena jaksan puhdistaa pilssin puhtaaksi maalista ja maalata sen kyllästyksen jälkeen uudella maalilla.

Pilssin skrabaus on aika vaikeaa ja raskasta, mutta uusi maalikerros suojaisi puuta ja auttaisi pitämään pilssin puhtaana. Nyt pilssi on aika epäsiistin näköinen.

Niin, talvikatos näyttää pysyvän hyvin pystyssä, eikä se edes vuoda.

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Talvikatoksen alle

Perjantainen reissu lautakauppaan sujui hyvin. Tällä viikolla olikin aika trendikästä shoppailla lautoja. ;-)

Sahasin paikan päällä lautahallissa suurimman osan katosrimoista oikeaan mittaan. Yli neljä metriä pitkät rimat (48x48mm) eivät mahtuneet sellaisenaan pakettiauton perään.

Sahasin tukirimoiksi seuraavanlaiset pätkät: 14 x 2,50m (pystypuut), 14 x 1,60m (harjapuut) sekä pitkittäispuiksi: alkuun: 3 x 3 m, keskelle 3 x 2,5 ja lopppupäähän 6 x 1,25m. Katokselle tulee pituutta näin tasan 8 metriä.

Laskua kertyi hieman yli 150 euroa - olipa kallista verattuna parin vuoden takaiseen hintatasoon. Lautakasassa oli muun muassa 90 metriä jämäkkää tukirimaa, 60 metriä lautaa ja 20 metriä ohutta rimaa. Hain puutavaran lisäksi vielä muutaman kulmaraudan (á 4,90€) hävinneiden tilalle.

Talvisuojan
kasaaminen sujui rutiinilla seuraavana päivänä. Ruuvasin ensin kulmaraudat kiinni puuruuveilla tukirimoihin ja sitten yhdistelin harja- ja pystypuut yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Yhteensä niitä kasasin seitsemän kappaletta.

Vaikeinta olikin pystyttää ensimmäiset harjastukipuut. Hetken aikaan sain taiteilla veneen päällä ennen kuin sain ujutettua pitkittäiset pitkittäisrimat läpi tukipuiden kulmarautojen. Kun sain suunnilleen hökötyksen pysymään pysytyssä, hyppäsin alas ja ruuvasin molemmille puolin pystypuihin tukilaudat. Päätyy ruuvasin kaksi tukilautaa, ylös ja alas ja niiden lisäksi vielä ristikkäin yhden laudan.

Lopputyö
etenkin tästä eteenpäin aika helposti. Muistin virkistykseksi tässä vielä tarkempaa opastusta talvisuojan pystyttämiseksi pari vuotta vanhasta Folkkarilehdestä.

Pressua en vielä virittänyt. Ajattelin ensin tehdä sen tänään sunnuntaina, mutta syysmyrsky muutti suunnitelmat. Kävin veneellä vain kauhomassa vettä pois sitloodan päälle viritetyn pressun päältä. Viime yön ja aamun aikana vettä satoi tosi paljon. Kauhoin pressun päältä noin sata litraa vettä maahan.

Rakentamani talvikatos on helppo koota ja purkaa, eikä katoksen kesäsäilytys vielä kovin paljon tilaa.

Jos joku on kiinnostunut tätä katosta hieman vaativamman, mutta tyylikkäämmän KAARIHALLIN rakentamisesta, ohjeisiin kannattaa tutustua vaikka täällä (Puuvene 3/2001). Täältä löytyy muutama kuvakin (Puuvenekorjaamo J. Kareinen).

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Joku pölli talvikatospömpöösin

Matilda nousi merestä lauantaiaamuna. Viime vuonna oli aika tarkalleen samanlainen ilma. Ilmassa tuoksui syksylle ja rannassa oli hiljaista, eikä väkeä juuri näkynyt missään. Aamu on aina hyvä aika veneenlaskulle. Mieli oli myös aika haikea, kun kesäkausin on näin virallisesti ohi.

Maston ja veneen nostossa apuna toimi tällä kertaa urakoitsija Hallikainen. Urakka maksoin 80 euroa. Hinta on taas noussut kympillä. Myös saman laiturin folkkaristi Jussi ilmaantui paikalle. Hän näki samalla, miten folkkarin nosto oikein luonnistuu.

Nosto oli minulle neljäs, joten enää se ei jännittänyt niin paljon kuin pari vuotta sitten. Kaikki meni oikein hyvin. Aina käy mielessä, että millainen huuto syntyy, jos vene mäsähtää ylhäältä alas...

Noston jälkeen pesu. Sanoinkin pesua kärkkyneelle pesuripojalle pakit. Pohjan pesu olisi maksanut kolmekymmentä euroa. Ostin pienen painepesurin pari vuotta sitten juuri pohjan pesua varten. Kun pesen veneen pohjan, samassa yhteydessä käyn myös veneen matot läpi.

Pohja oli aika puhdas, mutta merilima ei olis kyllä lähtenyt mäntysuovan ja käsikäyttöisen juuriharjan avulla. Nyt riitti pelkkä vesi sopivalla paineella.

Veneen tyhjentämiseen kului tovi. Kiireiden vuoksi en ehtinyt kantamaan tavaroita pois viikolla. Onneksi apua oli lähellä tarjolla ja sain peräkärryn lainaa. Taas kerran huomasin, että kesän kuluessa rompetta oli kertynyt aika paljon. No, en keksinyt mitään, mitä en olisi kesällä käyttänyt.

Tyhjensin veneen kokonaan, eikä sinne jäänyt kuin muutamia varusteita. Pesen veneen sisältä ensi viikolla perusteellisesti, joten kaikenlainen tavara haittaa vain tätä työtä sekä talvikauden kunnostuksia. Enkä halua myöskään tarjota mitään mielenkiintoista tai arvokasta uteliaille voroille.

Edellisenä päivä hieman harmikseni huomasin, että JOKU on vienyt talvikatokseni rimat ja laudat. Pukit, pressut ja kulmaraudat eivät kelvanneet vorolle.

Kuka nyt vanhoja lautoja tai pätkittyjä rimoja tarvitsee? Toivottavasti nyt tämä JOKU vietti tämän puukasan turvin edes lämpimän yön nuotiolla. En toivo, että puut ovat päätyneet jonkun veneen talvikatokseksi. Tiedoksi vaan, että moisella taktiikalla ei kannata veneharrastusta jatkaa.

No, joo. Täytyy vuokrata pakettiauto ja käydä ostamassa uudet puutavarat tilalle. Taloudellisesti menetys ei ole kovin suuri. Puumäärän kuljettaminen ja sahaaminen on tässä vaiheessa kautta ehkä tylsintä hommaa. Katoksen kasaaminen on oikein mukavaa.

Tulkaa talkoisiin ensi lauantaina Puotilaan, jos on tekemisen puutetta. Kippari tarjoaa kahvit.

tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Pian ohi!

Syyskiireille ei oikein voi mitään. Vene on ollut laiturissa tukevasti teltan suojassa pian viimeiset pari viikkoa. Purjehdukselle ei ole ollut aikaa. Vesillä kului päiviä enemmän kuin koskaan. Jos oikein muistan, olin vesillä jokaisena viikoloppuna kesänkuun toisesta viikonlopusta aina elokuun viimeiseen viikonloppuun saakka. Tietysti heinäkuun kului kokonaan merellä.

No, viikonloppuna on edessä vesiltänosto, veneen tyhjennys ja perusteellinen pesu. Tämä tapahtuma on tärkeä traditio purjehdusvuoden aikana. Noston jälkeen alkaa nimittäin ensi purjehduskesän odotus. Kylläpä siihen on vielä aikaa...

torstaina, elokuuta 27, 2009

Tuopin jälkeen

Huh, kyllä on ollut kiireitä. Viaporin Tuoppi sujui Matildan osalta tänä vuonna oikein hyvin. Vene purjehti maaliin, sijoitukseksi tuli 29. Taakse jäi peräti kuusi venettä.
Purjehduskeli oli oikein reipas. Tuuli yltyi, kun kisa lähestyi loppuaan.

Kisa oli mielestäni huomattavasti tasaisempi kuin viime vuonna. Viimeisen kääntömerkin jälkeen peräpäässä oli kova kisa viimeisistä sijoituksista. Kuusi venettä eteni keulat tasalla kohti maalia. Yhdessä veneessä hajosi maston jalusta, yksi otti liikaa tuulta... käänteintä taphtui.

Matilda hävisi seuraavan sijan vain kymmenellä sekunnilla. Voi voi, no ensi kerralla hieman parempi sijoitus taas.

Muutama meriselitys on nyt paikallaan. Veneeni ikivanhoja purjeita ei nyt kannata syyttää. Erot syntyivät manöövereissä, lukuisissa kännöksissä, koska vastatuuliosuudet olivat luoteistuulen vuoksi aika tavallisia tällä reitille.
Kerran yksi puuristeilijä meinas tulla kylkeen, kun ei osanut väistämissääntöjä. Joudun väistämään venettä ja hukkasin kiukuissani monta monta sekuntia. Osallistujilla pitäisi kerrata ennen kilpailuja väistämissäännöt.

No, kilpailu eteni hyvän tuulen vuoksi mukavan leppoisasti. Tuulen suunnan vuoksi spinnun käyttö ei ollut oikein suotavaa. Myös tuuli oli aivan liian navakka ensikokeilulle.

Ensi vuonna uudestaa. Täältä vielä koko kisan tulokset.

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Viaporin Tuoppi 2009

Vuosi on mennyt nopeasti, koska ensi viikonloppuna on taas kauan odotettu Viaporin Tuoppi 2009 -purjehduskilpailu puupurjeveneelle. Tapahtuma järjestetään aivan Helsingin edustalla. Järjestäjänä toimii Suomenlinnan pursiseura Sups. Lauantaina juhlitaan myös Viaporin Tuopin 25-vuotisjuhlaa.

Veneet starttaava todennäköisesti Kruunuvuoren selältä alkaen noin klo 10.00, purjehtivat lenkin ja palaavat takaisin lähtöpisteeseen. Kisaohjelma varmistuu vasta tulevana perjantaina.

Kisan herkullisin seuraamispaikka on Suomenlinnan Länsi-Musta-saareen läntisin kohta. Myös Särkän tai Harakan saarelta voi hyvin tarkkailla, miten esimerkiksi purkkarit luovivat läpi Särkänsalmen - jos reitti kulkee sen läpi.

Matilda osallistuu kisaan toisen kerran minun kipparoimana.
Viime vuonna venekuntani ylsi kansanveneiden luokassa kolmanneksi viimeiseksi. Paljon on siis petrattavaa.
En ota kilpailua turhan vakavasti. Sen verran kilpailuhenkeni on kohisten kasvanut, että ajattelin tänä vuonna käyttää kisassa spinnua. Saa nähdä, miten käy. Pallopurjeen käyttöä olen hieman jo treenannut.
Onneksi on vielä pari iltaa aikaa kisaan. Ehkäpä nostan kisa-aamuna vara-ankkurin laiturille, jotta painoa olisi hieman vähemmän. :-)

Tervetuloa seuraamaan kisaa! Kisan jälkitunnelmia voi sitten aistia venekerhon laiturilla Varvilahdella. Taas kerran satamaan ahtautuu suurin osa kisaan osallistuneista veneistä. Näky on huikea, kun kymmenet puuveneet ovat aivan vieri vieressä.

Viaporin Tuopissa on eriomainen tilaisuus tutustua erilaisiin purjeveneluokkiin. Nähtävillä on kymmenien folkkarien ohella muun muassa myös Hai-veneitä, suomalaisia erikoisluokkia, R-luokkia ja saaristoristeilijöitä. Veneiden kirjo on aikamoinen. Kannattaa tulla ihastelemaan ja ottamaan valokuvia.

Tästä linkki Jorma Rautapään Purje ja meriSail and Sea -verkkosivuille. Sivusto on tosi hieno ja se tarjoaa paljon tietoa sekä kotimaisista että ulkomaisista puupurjeveneistä. Suosittelen lämpimästi.

maanantaina, elokuuta 03, 2009

Kesäpurjehdus takana

Viiden viikon kesälomapurjehdus on nyt takana. Kirjoitellen hieman myöhemmin ja tarkemmin kesäpurjehduksen etenemisestä. Reissun päällä bloginpäivitys oli täysin mahdotonta, koska nettiin ei päässyt juuri missään. Välillä matkapuhelin oli myös täysin mykkänä.

Loman alussa ensin ajateltiin tutustua tarkemmin Saaristomereen, mutta hieman sattuman kautta saimme yhdessä satamassa eräältä veneilijältä Ahvenanmaan merikortin lainaksi. Lähdimme sitten yllättäen katsomaan saaren vanhoja linnoituksia ja lopulta päädyimme Maariahaminaan. Koskaan ei kannata suunnitella matkaa liian tarkasti... Näikin voi menetellä.

Matildan kesälomatka eteni suunnilleen seuraavasti: Hanko Predium - Hanko - Rosala - Vänö - Kasnäs - Björkö - Berghamn (Nauvo) - Nauvo - Innamo - Thorasviken - Seili - Pakinainen - Teersalo - Jurmo - Lappo - Bomarsund - Kastelholm - Maarianhamina - Sottunga - Jungfruskär - Berghamn (Houtskär) - Verkan - Helsingholmen - Hanko - Modermagen - Stora Hälsö - Suomenlinna - Puotila.
Julkaise teksti


Maileja kertyi noin 550.

perjantaina, kesäkuuta 26, 2009

Volvo Ocean Race Suomenlahdella

Tänään minulla oli erinomainen mahdollisuus päästä bongaamaan Volvo Ocean Race -maailmanympäripurjehdukseen osallistuvia purjeveneitä. Veneet ohittivat Suomenlahdella Helsinki-pituuspiirin, joskus puolenpäivän aikoihin. Sää oli kerrassaan upea! Tuuli puhalsi koillisesta noin 7 - 8 metriä sekunnissa.

Merelle pääsin Meripelastusseuran veneellä, Jenny Wihurilla. Sillä purjehdittiin aika vauhdilla lähelle kilpailijoita.

Näimme suurimman osan veneistä aivan Viron rannikon tuntumassa. Kohtasimme Pärispaen niemeltä noin 3,6 merimailia pohjoiseen ensimmäisenä Puman Il Mostron, sitten Telefonica Blackin ja lopulta Ericsson 3 -veneen. Loput veneet tulivat kärkikolmikon perässä.

Oli aika hienoa nähdä veneet näin läheltä. Viimeiset kahdeksan kuukautta olen seurannut niiden liikkeitä lähinnä tietokoneen ruudulta.

Moikkasimme Ericsson 3 -veneen miehistöä aika läheltä. Taisivat ilahtua, kun heiluttivat takaisin :-D

Ohessa hieman kuvia ja yksi video kohtaamisesta. Video on kuvattu matkapuhelimella, joten se on aika rosoinen.

Ensikontakti kärkeen: Puma painaa ensimmäisenä:


Ericsson 3 -veneen miehistö tapasi läheltä faneja:


Telefonica Blue kulki omaa kurssiaan:


Video Ericsson 3 -veneen kohtaamisesta:


maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Juhannusmatka 2009

Matilda irtaantui Inkoon vierasvenelaiturista oltuaan siinä parkissa melkein viikon ajan. Pakollisten ruokaostosten jälkeen matka kohti länttä alkoi. Ilma oli erittäin kolea ja lounatuuli puhalsi kylmästi. Koska päivä oli niin pitkällä ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valitsimme Elisaaren.

Seuraavana päivänä vettä satoi jatkuvalla syötöllä. Lähdimme matkaan ja ajelimme vastatuuleen seuraavat tunnit pitkin Barösundin ränniä. Purjehduksesta ei tullut yhtään mitään, koska vettä satoi välillä kaatamalla ja lounatuuli yltyi 810 metriin sekunnissa. Muutamissa kohdin, missä tuuli suoraan selältä, aalto nousi välillä niin korkeaksi, että vene meni välillä jopa takaperin. Perämoottori haukkoi happea ja huusi ikävästi.

Pitkän ajelun jälkeen pääsimme vihdoin Modermaganiin tunnettuun luonnonsatamaan. Tankki oli tyhjä, mutta onneksi varakanisteri oli matkssa.

Rantauduimme saareen ensimmäistä kertaa, ja partiolaisten satamakirja oli suureksi avuksi. Vene ei osunut yhteenkään kiveen. Laguuni on tosi suojainen. Matalan syväyksen ansiosta pääsimme juuri siihen kohtaan, missä oli rauhallisinta. Tuuli ei juurikaan kiepotellut venettä.

Saaressa vierähti kaksi yötä. Sinne kiinnittäytyi myös muutamia muita purjeveneitä. Odottelin viereen veneitä, mutta onneksemme ne harvatkin löysivät oman paikkansa sivummalta.

Periaatteeni on, että luonnonsatamassa en kiinnitä fendereitä, mikäli paikassa on tilaa reilusti muille veneille. Modermagenin saari on juuri tällainen. (Toisenlainen on taas eteläisellä Saaristomerellä Björkön saari, joka on lähes aina täynnä. Siellä on venenaapureita kestettävä.)

Viereisessä Merikarhujen satamassa oli paljon veneitä. Gropalandetin saaressa oli railakkaat juhannustanssit, mutta juhlahumu ei juuri häirinnyt meitä.

Saari on ainutlaatuinen luontokohde. Jylhien maisemien ohella siellä on paljon elämää. Bongasimme muun muassa valkohäntäpeuran, pienen järven sekä paljon vesi- ja pikkulintuja. Joutsenpariskunnalla oli yksi poikanen. Korkealta kallioilta saattoi nähdä rantavesien kaloja uimassa. Oli eksoottista seurata muun muassa hauen ja lahnan (tai kampelan) liikkeitä. Saaren pohjoispuolen kallioilta saattoi hyvin seurata päivän päättymistä.


Juhannuspäivän jälkeen oli hyvä purjehdusilma. Ilma oli aamun sankan sumun jälkeen kirkas, ja tuuli oli paljon leppoisampi kuin edellisinä kahtena päivänä. Byxholmenin sauna houkutteli kylpemään, mutta jatkoimme matkaa eteenpäin.

Mutta minne? En saanut neuvoteltua Hangon vierassatamien kanssa sopivaa viikkovuokraa veneelle. Selvitykseni perusteella myös Hangonniemen pohjoispuolella oleva Hangon kyläsatama lienee lopettanut toimintansa, koska en saanut sinne yhteyttä.

Soitin lopulta Predium-vierassatamaan. Se osoittautui oikein hyväksi valinnaksi. Palvelu satamassa ainakin tähän asti oli oikein ystävällistä. Veneestä luvattiin pitää hyvää huolta pientä muodollista maksua vastaan.

Hangossa olisin maksanut viikkovuokrasta yli kaksinkertaisen hinnan. Juhannuksen jälkeen pakettihintoja on turha enää kysellä.

Täytyy muistaa Predium jatkossakin. Sinne on hyvät junayhteydet: Lappohjan juna-asemalta pääsee taksilla rantaan viidessä minuutissa.

torstaina, kesäkuuta 18, 2009

Ensimmäinen testi

Kesän ensimmäisellä siirtopurjehdusviikonloppuna uusi puomiteltta joutui aika kovaan testiin. Päivä alkoi Suomenlinnasta ja päättyi Porkkalan niemeen. Onneksi ei jatkettu eteenpäin niemen länsipuolelle, sille pari tuntia rantautumisen jälkeen meidän yli pyyhkäisi ukkosrintama, jollaista en ole vuosiin nähnyt.

Olen purjehtinut monien ukkorintamieden vierestä, jolloin vettä on tullut kuin saavista kaatamalla, mutta tuulta ei ollut yhtään.

Viime viikkoinen kokemus oli aivan toisenlainen. Vettä tuli niin paljon, että näkyvyys meni hetkessä. Tuuli yltyi niin kovaksi, että naapuriveneet pomppivat laiturissa ylös alas. Tuolla hetkellä ei olisi huvittanut olla merellä. Salamat välkkyivät tosi näkyvästi.

Uusi puomiteltta joutui aika nopeasti kunnon testiin. Rankan ukkoskuuron ja noin kuuden tunnin sateen jälkeen sitlooda oli aivan kuiva. Alussa ensin epäilin, kuinka hyvin kangas pitää vettä, mutta pitäähän se!

Tässä hieman esimakua sateesta:

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Siirtopurjehdukselle - puomiteltta on pop!

Tänään on se hetki, jolloin vene irtoaa kotilaiturista, eikä se palaa samalla paikalle vasta kuin heinäkuun viimeisellä viikolla. Suunnitelmissa on tulevina viikonloppuna viedä venettä kohti Saaristomerta.

Kun kesäloma alkaa, se voisi alkaa vaikka Nauvosta tai sitten Taalintehtaalta. Kiirettä ei ole, pääasia on purjehtia tulevina kahtena viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista.

Upouutta puomitelttaani olen testannut vasta muutaman kerran. Testikokemuksista kirjoitan hieman myöhemmin, kun olen hieman viisaampi.

Nyt tuntuu siltä, että kyllä kannatti investoida. Esimerkiksi viime viikonlopun illat olivat tosi kylmiä. Olin kavereiden kanssa käymässä Kaunissaaressa. Illan hämärtyessä teltan alla sitloodassa oli oikein viihtyisää istua, kun ilman koleus ei haitannut olenkaan.

Folkkarien SM-kisat (kotikisa) jäävät minulta tänäkin vuonna väliin. Ehkä debyyttini on ensi vuonna.

perjantaina, kesäkuuta 05, 2009

Venepatjat

Veneessä on nyt upouudet patjat. Kansanveneen kapeat punkat määrittävät patjalle tarkat mitat (165 cm x 52 cm). Mukavuudesta pitää hieman tinkiä.

Valmiita patjoja ei ole Suomessa myynnissä. Tarkkojen mittojen kanssa uusien patjan tilaus on kuitenkin helppoa. Etolassa on patjapalvelu, missä patjat leikataan halutun kokoiseksi ja muotoiseksi.

Superloonipatjoja on eri paksuisia. Matildaan tilasin seitsemän senttiä paksu patjan. Se on jo selälle aika hyvä, eikä patja paina edes kovin paljon.

Neliö superloonia ei ole halpaa. Oma patjani maksoi 43 euroa neliöltä!

Tärkeintä patjoissa on kuitenkin ulkonäkö. Tavallisen ja tylsän laivaston sinisen patjakankaan sijasta valitsimme merihenkiset valko-ruskea-raitaisen kankaan. Kangas on jämäkkää, vettä hylkivää, mukavan pehmeää, kevyttä ja helposti ompelukoneella ommeltavaa. Eurokankaassa on hyvä valikoima erilaisia kankaita. Metri kangasta maksoi noin 30 euroa.

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Puotilassa ei tykätä puuveneilijöistä!

Tämän kevään vesillelaskusta meinasi tulla farssi, kun Helsingin kaupungin merellisen osaston Puotilan yksikkö päätti juuri kahta päivää (14.5.) ennen laskua lukita laskuliuskan sähkökaapin oven. Oveen porattiin sopiva reikä ja se lukittiin hirmuisella munalukolla.

Kuuli asiasta aika pian parilta muulta puuveneilijöitä, jotka jäivät ihmettelemään kaupungin toimintaa. Hetken aikaa kauhistelin, että mistä saan sähköä laskua varten vuokraamaani uppopumppuun? Aggregaattia en halunnut vuokrata, kuten kerran tein Merisatamassa.

Soitto Puotilan yksikköön ei auttanut, eikä aneluihin suostuttu. Sieltä kehotettiin viemään ”puupurtilot muualle turpoamaan, koska laituria ei ole tarkoitettu tähän”, kuului vastaus.

Uppopumppuun ei saanut sähköä mistään muualta kuin kaukaa talvikentällä. Lähin tolppa oli noin 60 metrin päässä. Uhmasin mainittua kieltoa. Tai eihän turvotusta kielletä missään virallisesti, vai miten on?


H-hetkellä, kun köli kastui, vuokraamani tehopumppu yski heti alkuunsa, koska kolmen roikan yhdistelmä ei kestänyt ollenkaan pumpun tehoa ja sähkötolpan rele pompahti aina paikoiltaan.

Siinä sitten tuskailtiin ääneen yhdessä autokuskin kanssa kaupungin päätöstä. Vieressä oli sähköpiste, jota ei kaupungin kiellon mukaisesti voinut käyttää. Ovi oli visusti lukossa, eikä sen koputtelu auttanut. Jos olisin vetänyt sähkö kahden metrin päästä, olisi uppopumppuni hurissut oikealla tavalla.

Onneksi autokuskilla oli mukana uppopumppu. Sen ja oman pienemmän pumppuni avulla sain juuri pidetty veneeni pinnalla. Onneksi skenaarioissani varaudun johonki tällaiseen, ja otin pienen uppopumppuni mukaan. Vetämäni sähköjohtoyhdistelmä sentään kesti nämä kaksi pientä pumppua.


Näin jälkeenpäin edelleen ihmettelen, miksi puuveneilijät eivät voi käyttää sähkökaappia? Enkä ole ainoa ihmettelijä: samaa ovat pohtineet muut kanssaveneilijät, joiden veneet eivät pysy laskussa ilman pumppua ja sähköä pinnalla. Sama ongelma on taas esillä ensi keväänä – epäilemättä muuallakin kuin Puotilassa. Muiden vesillelaskupaikkojen tilannetta en tarkkaan tunne.

Kaupunki ei tietojeni mukaan halua, että puuveneitä turvotetaan veneliuskan kohdalle. "Puupurtilot" pitää ajaa heti laskun jälkeen muualle liuskalta. Ne häiritsevät muuten septitankilla kävijöitä ja muita laskuja.


Kaupungin virkahenkilöstö ei taida ihan tuntea, mitä
puuveneelle tapahtuu talven aikana, ja miksi se vuotaa vesillelaskun yhteydessä.

Jotkut puuveneet tarvitsevat enemmän turvotusta kuin toiset. Puuvene vuotaa aina laskun yhteydessä – enemmän tai vähemmän. Siksi jotkut eivät jaksa kauhoa vettä pois veneestä tunti tolkulla, kun sitä tulee sisään tuhansia litroja tuntien aikana. Tai jotkut eivät ehdi turvottaa venettä maalla ennen laskuta. Tai kaikilla ei ole kavereita aina mukana auttamassa. Helpointa on käyttää tehokasta pumppua. Pumppu tottelee sähköä.

Ei liuskoilla tule ruuhkaa. Puotilan laskulaituri on aika iso ja siinä kyllä mahtuu turvottamaan veneitä, vaikka olisi kuinka ruuhkaa.


Kun vahdin veneeni turpoamista 24h, ei ruuhkaa ollut nimeksikään. Jos ahdasta tulee, aina voi siirtää venettä sen verran, että tilaa löytyy väliaikaisesti. Näin menettelin viime vuonna. Silloin sain vielä sähköä liuskan kaapista – josta olen kaupungille kiltisti maksanut!


Jos sähköstä on maksanut, tiedoksi vaan, ettei ”se ole varastamista”, vai käyttääkö kaupunki viereisellä talvisäilytysalueella toisenlais

ta sähköä kuin laskuliuskalla?


Kun keskustelu Puotilan yksikön kanssa ei edennyt, otin yhteyttä liikuntavirastoon. Lähetin osastopäällikkö Turo Virtaselle postia ja hän lupasi selvittää asiaa (20.5.).

Toivottavasti asia etenee toivottuun suuntaan. Kyse ei ole suuresta ongelmasta. Kaupunki voisi palvella puuveneilijöitä tarjoamalla sähköä heille, vaikka erikseen lukitusta kaapista, vaikka pientä maksua vastaan! Liuskalle voitaisiin myös asettaa 24h katto, jonka sisällä puuvene pitää viedä omalle paikalle.

Pienellä eleellä monen puuveneilijän keväästä tulee kevyempi, kun ei tarvitse yöt miettiä, että mitähän tänä vuotta tapahtuu, kun köli kastuu. Ikävintä olisi, että kovalla työllä kauniiksi puunattu puuvene uppoaisi pohjaa vesillelaskun yhteydessä.

sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Liittyy edelliseen

Ei nyt sentään. Pelkäsin pahinta, mutta Vene-lehden kansanveneartikkeli oli oikein asiallinen. Ensimmäistä kertaa kyydissä -näkökulmalla varustettu lehden folkkarijuttu oli raikasta luettavaa.

Kansanveneellä voi todellakin purjehtia pitkiäkin reissuja. Luokkaliitto korostaa turhankin paljon kilpapurjehduksen merkitystä - kuten myös purjehtijoiden emäliitto. Kesällä tietysti toivoo, että Saaristomerellä tapaisi useamminkin folkkaripurjehtijoita.

Matkapurjehtijana vietän folkkarissa kesän aikana noin seitsemän viikkoa, joista viisi putkeen. Kaikkia nykypurjehtijan vaatimia mukavuuksia folkkarissa ei ole tarjolla. Välillä tuntuu ahtaalta, hieman kylmältä, eikä jääpalakonettakaan ole helteellä käytössä. Satamassa kaikille on sentään samat palvelut tarjolla.

Kaikesta huolimatta kansanveneily tuntuu tällä hetkellä ainoalta oikealta purjehdustavalta. Kesän aikana osaan monta kertaa arvostaa folkkarin purjehdusominaisuuksia, sen matalaa syväystä, pientä kokoa (sopii tukkoisiinkin satamiin) - ja ennen kaikkea puuveneen tunnelmaa! Kannattaa tutustua!

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Vene-lehdessä juttua Kansanveneestä!

Huomenna ilmestyvässä Vene-lehdessä pitäisi olla esittelyjuttu Kansanveneestä. Odotan sitä innolla. Kannattaa tsekata, jos ei tunne venetyyppiä tarkemmin.

Lehti on julkaissut kevään ajan juttusarjaa suomalaisista klassikoista, sekä moottori- että purjeveneistä. Sarja on ollut oikein virkistävää luettavaa.

Kansanveneistä on ollut ao. lehdessä silloin tällöin juttua. Nyt vain toivon, että lehden toimitus olisi hankkinut tuoreita kuvia folkkareista. Yleensä lehdessä on ollut Yrjö Klipin valokuvia, esimerkiksi näitä. Ne ovat olleet turhan usein kuvittajien käytössä. Samat kuvat onmyös Purjehtivat Klassikot -kirjassa.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Hyi hyi laminointi!

Lueskelin Kansanveneliiton verkkosivulta tuoreinta Folkkari-lehteä. Lehdessä oli juttu folkkari nro. 66 rempasta. Vene on rakennettu vuonna 1949. On siis päässyt ihan hyvään ikään.

Puuvenehipin ohuet niskakarvat nousivat pystyyn, kun luin, miten vene on oikein kunnostettu "nykyaikaisesti": "Koko runko käsiteltiin ulkopuolelta epoksihartsilla ja vahvistettiin muutamalla mattokerroksella...".

Tavallisesti lehdessä on selostettu, miten veneitä kunnostetaan "perinteisesti" puisia folkkareita kunnioittaen. Nyt on näemmä lehdessä alettu suosia metodeja suoraan lasikuitupuolen purjehtijoilta.

Itse näkisin, että puuveneen laminointi on vähän sama asia kuin lakasis roskat maton alle odottamaan suursiivousta.

Tuokin vene olisi pitänyt esimerkiksi kyllästää hyvin ja vaihtaa tummuneet laudat uusiin. Täytyy toki antaa arvoa sille ammattilaiselle, joka on nuo laminointineuvot omistajalle antanut. Ammattilaisella on ollut varmaan hyvät perusteet sille, miksi veneitä pitäisi korjata noin.

Keväällä vesillelaskun yhteydessä vanhan veneen pitääkin vuotaa. Näin myös omistaja oppii ymmärtämään paremmin, miten vene tai sen puumateriaali käyttäytyy, ja miksi se tarvitsee tietyn ajan jälkeen perusteellista huolenpitoa.

Jos vene vuotaa liikaa, on aika uusia kaaria, kiristää lautojen ruuveja tai vaihtaa ne kokonaan. Pientä helpotusta vuotamiseen voi tuoda bitumimassa, jota voi painella limisaumojen päälle.

Virtauslangat kuntoon

Tänään kaivoin purjekerran esiin varastosta. Tarkistin ne mahdollisten repeämisten yms. purkausten varalta. Hyvältä näyttää. Purjekerta on vain aika vanha ja iän tuoma patinakin alkaa näkyä.

Spinnukin näyttää olevan kunnossa. Nyt pitää laittaa sen osalta vain helotus kuntoon, koska helat ovat pussissa pöydällä viime kevään remontin jäljiltä. Löytäs nyt vain jonkinlaisen ohjeen. Täytynee selata vanhoista Folkkari-lehdistä joitain vinkkejä. Netistä ei tässäkään tapauksessa ole juuri mitään apua.

Tuunasin purjeita sen verran, että laitoin isopurjeeseen upouudet virtauslangat. En uhrannut yhtään euroa valmiisiin virtauslankapakkauksiin (maksavat sievoisen summan).

Leikkasin punaisesta Seitsemän Veljestä -lankarullasta sopivan mittaisen langat ja liimasin ne mustien spottien kohdalle.

Takaliikin langat leikkasin ohuesta vuorikankaasta. Toivottavasti nekin kestävät tulevan kesän tuiverrukset.

Nyt vanhastakin purjeesta saada paljon enemmän irti, kun näkee kunnolla, miten tuuli käy purjeeseen.

"Ellet tiedä mitä tehdä, löysää!"

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Vene vesillä

Vene on vihdoin laskettu vesille. Kaksi uppopumppua pumppasi ensimmäiset pari tuntia vettä pois veneestä. Pian limit turposivat kiinni. Kolmen tunnin jälkeen toinen pumppu kävi enää vain satunnaisesti. Viiden tunnin jälkeen vene pysyi hyvin pinnalla pelkän yhden pumpun avulla. Tässä yhteydessä oli hyvä hetki asentaa masto paikalleen ja kiinnittää vantit kiinni.

Kymmenen tunnin jälkeen pumppauksissa oli reilusti jo pitkiä taukoja. Ilta kului rattoisasti omaa oloa turvottaessa. Onneksi aurinko paistoi koko päivän, eikä sateesta ollut tietoakaan. Kavereitakin kävi väliä tarkastamassa veneen ja kipparin kunnon.

Tasan vuorokauden jälkeen siirsin veneen pois venelaskupaikalta. Pieni purjehdus kotilaituriin ei kestänyt kauan. Viritin lopuksi uppopumpun niin, että veneen saattoi jättää huoletta pitemmäksi aikaa yksin.

Vesillelaskun jälkeen pitää vain odottaa rauhassa ja antaa ajan kulua. Tässä vaiheessa on aikaa perehtyä veneen varustukseen, tarkastaa sen kunto ja kantaa lopuksi ne veneelle. Tätä ennen ajattelin pestä veneen painepesurilla sisältä kaikesta pölystä ja liasta.

Ikävintä ja työläintä on koko kevätlaskuhommassa purkaa talvikatos osiksi ja kantaa romppeet säilyspaikalle. Noin 75 metrin kantomatkaa varten ei peräkärryllistä autoa kehtaa edes vuokrata.

Urakoitsija veloitti laskusta 70 euroa maston asennuksen kera. Viime vuodesta hinta on pudonnut kymmenen euroa.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Kansanveneen matkapurjeet maksaisivat tämän verran

Folkkarin purjekertojen hinnat vaihtelevat

Pyysin helmikuussa 2009 muutamilta suomalaisilta purjeneulomoilta tarjouksen kansanveneen matkapurjeista. Vastauksia sain kiitettävästi. Halusin tilata itselleni isopurjeen yhdellä reivillä ja keulapurjeen. Kilpapurjeet pyysin jättämään tarjouksen ulkopuolelle.

Kansaveneen purjeista on tavallista helpompaa pyytää tarjous, koska purjeiden mitat ovat tiukasta määriteltyjä. Tilaaja voi lähinnä herkutella muun muassa purjeiden leikkauksilla ja purjekankaalla.

Standardimittojen vuoksi purjeita voi ostaa myös huoletta käytettynä. Purjeita on jonkin verran Ruotsissa myynnissä, mutta myös verkkohuutokaupoista (Ebay) voi huutaa purjeita.

Matkapurjeiden materiaali on toisenlainen kuin kilpakäyttöön soveltuvien purjeiden. Purjekangas on tällöin vahvempaa ja joustavampaa kuin kilpasetissä.

Purjekankaan ”o.z.” kertoo purjeen painosta eli tässä tapauksessa mittayksikkönä on unssi. Luku kertoo, kuinka paljon kangas painaa neliömetriä kohden. Eräs lukija tarkensi, että yksi purjeentekijän unssi vastaa 43 grammaa per neliö.

Alla on luettelo tarjouksista ja pakettien hinnoista. Niissä ei ole suuria hintaeroja. Tietyt neulomot kirjoittavat tarjouksen yksityiskohtaisemmin kuin muut kilpailijat. Vastauksen laatu vaikuttaa mielestäni mahdolliseen ostopäätökseen.

Paketit sisältävät muun muassa virtauslangat, purjenumerot, latat ja purjepussit. Hintoihin on laskettu 22 prosentin arvonlisävero, mutta ei toimituskuluja.

Tässä saadut tarjoukset:

WB-Sails

Cruising isopurje (vaakaleikattu, Dimension 6,3 oz. Dacron) 925 euroa

Cruising fokka (vaakaleikkaus, Dimension 6,3 oz. Dacron) 670 euroa
Hauterapurjeet

Iso- ja keulapurje (Contender Supercruise kangas 6,4 oz.) 1220 euroa (vain helmikuun)

Heikkilä Sail Maker

Isopurje 1100 euroa

Fokka 500 euroa

North Sails

Isopurje (Polyester 6.0 oz.) 1 219,88 euroa

Fokka (heavy polyester 4800 NSP 6.0 oz.) 1 572,06 euroa

Nebsails

Isopurje (7.2 oz. Dimension-Polyant dacron) 1 030 euroa + reivirivi 65 euroa
Fokka (D-P 7.2 oz. dacron) 490 euroa

En saanut tarjouksia:

Meripurje
Aura Sails
Hautera Purjeet

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Puuhastelua rekisterikilpien parissa

Viranomaiset aiheuttavat joskus hieman päänvaivaa. Puuveneen tyyliin ja henkeen sopivien rekisterikilpien valmistus vaikuttaa aika työläältä. Selvitin myös, että valmistus on aika kallista. Puupurtilon kylkiin ei voi oikein liimata parinkympin tarrasarjaa. Tässä suhteessa juttu on hieman sama kuin kävelisi Crocs-kengillä purkkarin kannella...

Päätin tehdä kilvet itse. Mahonkilaudasta sahasin sopivan kokoiset kilvet (48 cm x 10 cm). Tulostin rekisterinumeron paperille ja mattoveitsellä leikkasin numerot pois.
Sapluunan avulla numeroiden maalaaminen valkealla maalilla oli lopulta aika helppo homma.
Tosin mahonki imi maalia niin innokkaasti, että muutamat numerot turposivat yli mittojen.

Vaihtoehtona olisi ollut myös kilpien teetätys. Rahaa olisi palanut sen verran, että päätin sijoittaa summan toiseen kohteeseen.

Vieläkin pohdin, mihin oikein kiinnitän rekisterikilvet. Vaihtoehtoja on muutamia: puomin molemmille puolelle, kaksipuoleinen kilpi keskelle ruffia, ruffin sivulautoihin...

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Mahtava ilma

Kevätkunnostukselle olisi kerrankin hieno ilma. Helsingissä lämpötila on reippaasti yli +15. Harmi kyllä, joudun perumaan kunnostustalkoot. Minun täytyy pysyä kiltisti kotosalla ja parannella flunssaa ja siitä aiheutuneita sivutauteja.

Naapurissa Ruotsissa muutamat kansanvenekollegat ovat laskeneet veneitä vesille (kts. folkkariblogit). Ilmasto on tähän aikaan hieman toisenlainen siellä kuin täällä. Mutta kyllä täälläkin ovat ajat muuttuneet. Pari vuotta sitten Suomessa ei voinut edes kuvitella, että purjehduskausi käynnistyy vuosikymmenen loppupuolella jo vapun tienoilla. Onko kyse ilmastonmuutoksesta vai enemminkin purjehdushulluudesta? No jaa, vappuna voisin ihan hyvin laskea veneeni vesille, mutta kevätkunnostus ottaa nyt oman aikansa.E

Ehkäpä huomenna pääsen taas veneelle, kun olo on hieman parempi. Kiirettä ei ole. Arvioisin, että veneen köli kastuu toukokuun kolmannella viikolla.

tiistaina, huhtikuuta 21, 2009

Puomiteltta tulossa

Pitkän harkinnan jälkeen tilasin veneeseen oikean puomiteltan. Saan sen toukokuun lopussa. Testauksen jälkeen ilmestynee myös kuvia tälle sivustolle. Suomessa en ole juuri koskaan nähnyt kuvia puomiteltoista muutamaa F-lehteä huolimatta. Tässä on linkki yhdenlaiseen telttaan. Oma telttani beigen värinen. Kun sen teettää, siihen voi ompeluttaa ja asentaan kaikenlaisia hienouksia.

Viimeisten kesien aikana erinäiset pressuviritelmät ovat tulleet minulle hyvin tutuksi. Sateella taitettu pressu antaa kyllä sadesuojan, mutta viimalta se ei suojaa. Lueskelin pariin kertaan Folkkari-lehden (2002/2) artikkelia puomiteltasta, kunnes tein ostopäätöksen.

Ensin teltan muoto hirvittää. Kesällä olen muutaman törmännyt satamissa oranssisiin retrotelttoihin. No, ulkonäöstä viis. Uskon, että kovasta hinnata huolimatta teltan käytännöllisyys vie lopulta voiton. Ja se maksaa toivon mukaan itsensä jossain vaiheessa takaisin.

Víelä myyntipuhetta: Sitloodasta saan teltan avulla ylimääräisen huoneen ja varusteita voi huoletta säilyttää ulkona. Myös liekkilämppärin hankinta voi tulla nyt eteen, koska tuuletus onnistuu paljon paremmin hytti-teltta yhdistelmällä... Odottelen tilauksen valmistumista.

lauantaina, huhtikuuta 04, 2009

Uudet viilut ruffin seiniin

Matildan ruffin seinien viilutukset ovat muutaman vuoden ärsyttäneet, koska ovat olleet niin pahan näköisiä. Lahonneita kohtia on joskus paikattu pellavaöljykitillä.

Vaaleita paikkoja on puolestaan maalattu petsillä hieman punaisemmaksi. Tänä keväänä päätin, että vaihdan seinien viilutuksen. Poistin paapuurin puolelta ikkunan ja styyran puolelta kompassin.

En tiedä, onko vanerin mahonkiviilu itse asennettu vai onko se kenties ollut valmiiksi viilutettua vaneria. Joka tapauksessa vanha viilu oli kuivaa, paikoin hieman käpristynyt ja irti vanerista. Viilu lähtikin aika kätevästi pois, eikä talttaväkivaltaa juuri tarvinnut käyttää.

Veneessä oli aikamoinen siivo, ja roskaa kertyi pari pussia. Ja pölyä tietysti, kun hioin tasot siistiksi epätasaisuuksista.

Viilujen alta paljastui terve vaneri. Hioin sen ja viimeistelin nurkat ja reunat siisteiksi.

Seuraavaksi aloin etsiä uutta viilua. Hertsikan Puukeskuksessa oli tarjolla pari millistä viilua. Ensin ajattelin liimata viiluja kerroksittain... Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin.
Ostin teräviä mattoveitsiä. Liimaksi valitsin tavallista puuliimaa, tällä kertaa kosteuden kestävää Cascon liimaa. Sitä saa muun muassa Claes Ohlsonilta noin kympillä. (Tässäkin tapauksessa CO:n tarjonta on yllättänyt...)
Onneksi Seppälän Venetarvikkeesta löytyi tarpeeksi paksua viilua. Kolme metriä pitkä, 1,2 mm paksuinen khaya-viiluliuska maksoi reilun kympin. Tilasin samalla muutakin puutavaraa, esimerkiksi mahonkilautaa ja mahonkilevyä, minkä käytän pentterin kunnostukseen. Tästä tulee juttua myöhemmin.

Piirsin seinästä kaavan ja kopioin kaaren muodot viilulle. Terävällä mattoveitsellä leikkasin viilut oikeaan muotoon.
Moneen kertaan testasin ja mallasin viilunpalasia seinään, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Viilut olivat noin 200 mm leveitä, joten seinään oli leikattava kolme liuskaa. Liimasin viilut puuliimalla ja puristin ne tiukasti seinää vasten.
Kolmen tunnin kuluttua viilut saattoi jo kyllästää kevyesti Impreg 1:llä. Mahongin punaisuus tuli kivasti esiin, vaikkakin viiluissa on pieniä värivirheitä, pienet sävyerot eivät haittaa.
Parin päivän kuivumisen jälkeen lakkasin viilut yhteensä viiteen kertaan.
Ensimmäisiin kerroksiin lotrasin mukaan reippaasti ohenninta. Kolmannen kerroksen lakkasin puhtaalla lakalla. (Tästä tulee kuva hieman myöhemmin)
Tänäkin keväänä käytin lakkana pelkästää Hempelin Classic Varnishia. Nurkat viimeistelin vielä ohuella kerroksella sikasiivulla, jotta kosteus ei pääse sisään saumoihin.
Toivottavasti saumaus toimii. Kaikki viilut eivät olleet aivan suoria, joten hyvällä mitalle, silmälle ja sahalle oli useasti käyttöä.
Kun kompassi pääsi vanhalle paikalleen, lopputulos lähenteli täydellisyyttä. Ainakin seinä on vanhaa paljon parempi ja toivottavasti kestää tulevat purjehdukset. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Pinnan ja peräsimen putsaus


Matildan peräsin ja pinna ovat odotelleet jo jonkin aikaa perusteellista putsaamista.

Etenkin pinnan haalea väri ei oikein sovi yhteen sitloodan muun värityksen kanssa. Lakkapinta on muutamista kohdi rikki ja pinnassa on myös jonkin verran tummia kohtia.

Viime keväänä en ehtinyt puhdistaa pinnaa vanhasta lakasta, joten päätin tehdä sen nyt.


Lakka irtosi kätevästi kuumailmapuhaltimella.
Lakkapinnan alta paljastui kuiva ja hapettunut pinta. Puu onneksi aivan tervettä.
Ellei mahongin punainen väri tule hiotessa esiin, ajattelin sävyttää sen mahonkipetsillä.







Pinna näyttää lakanpoiston jälkeen erittäin siistiltä. Se kelpaisi käyttöön melkein sellaisenaan.
Seuraavaksi on vuorossa kevyt hionta, kyllästys Impregillä ja lopulta lakkaus.

Peräsin ja sen lakkapinta ovat purjehduksen aikana aika kovalla koetuksella.
Vesirajan yläpuolella oleva osa kastuu aika helposti etenkin myötätuulipurjehduksella. Tietysti myös aurinko vaikuttaa lakkapintaan.
Lakkapinta oli hyvin muhkurainen ja kupliva, eikä sitä tarvinnut kovinkaan paljon rapsutella, kun se irtosi.
Muutamia paikkoja täytyy hioa perusteellisesti, koska puun pinta on jonkin verran tummunut. Peräsinkin on onneksi hyvässä kunnossa ja kestää kyllästyksen ja lakkauksen jälkeen vielä vuosia kovaa purjehdusta.
Päivitän tätä ketjua seuraavilla työvaiheilla

lauantaina, maaliskuuta 28, 2009

Helsingissä pyryttää

Tänään piti olla kevätkunnostuksen ensimmäinen päivä. Helsingissä pyrytti aamupäivällä niin paljon, että päätin lykätä aloitusta seuraavaan viikkoon. En muista, milloin viimeksi on ollut näin luminen ja kylmä talvi.

Päivän voi myös viettää kaupoissa kierrellen. Ostoslistalla on muun muassa tärpättiä, lakkaa, pensseleitä jne. Rahaa palaa taas sievoinen summa. Tosin parin vuoden jälkeen tietää aika tarkalleen, kuinka paljon kuluu lakkaa ja maalia, joten eipähän tule ostettua mitään liikaa.

Työlistalle ole kirjannut muun muassa seuravaa: penkkien sekä pinnan vanhan lakan poisto, hionta, kevyt kyllästys ja lakkaus, kylkien hionta ja maalaus kertaalleen, puupintojen kevyt hionta ja lakkaus, maston huolto, helotuksen tarkistus (tänä keväänä myös spinnu kuntoon!), pentteriin kansi ja uudet puuviilut hytin seiniin. Tekemistä riittää, mutta sehän on puuveneilyssä parasta :-).

lauantaina, helmikuuta 14, 2009

Vene2009 ja puuveneet

Vene 2009 -messujen anti on tänä vuonna edellisvuotta laajempi. Messut sulkeutuvat huomenna.

Tervanhajuisella puuveneosastolla ei ollut tälläkään kertaa puupurjeveneitä esilllä. Viimeksi olen vuoden 2007 messuilla nähnyt M-Yachts-telakalla entisöitävänä olevan 6 mR -luokan Joy-purjeveneen. Sitä ennen kirjailija Görän Schildtin ketsi Daphene oli vuoden 2001 messujen vetonaula. Ehkä ensi kerralla osastolle saadan parin vuoden jälkeen purjehtiva vetonaula.

Puuveneosaston parhainta antia tarjosi purje- ja moottorivenesuunnittelija Gösta Kyntzellistä (1882-1961) kertovat napakka näyttely. Hän piirsi monta purjevenettä, joita rakennettiin muun muassa Wileniuksen veneverstaalla. Näyttelyn kokosi messuille Mahogany Yachting Society ry. Tälläisiä nurkkauksia toivoisin jatkossakin olevan. Tietenkin näyttelyn puinen salonkivene on näyttävän näköinen, mutta sen ongelma on vain siinä, ettei siinä ole purjeita ;-).

Kansanveneeseen messuilla ei päässyt tutustamaan. Muiden luokkaliittojen veneet olivat kyllä näyttävästi esille.


Puuveneosastolla oli veistäjä Janne Mustajärven veistämä Suomenlahden vanha haapio. Se oli juuri tervattu ja tuoksu toi kevään mieleen.

Kovakaarinen vene soveltuu soutukäytön ohella myös purjehdukseeen. Tekijä tietää, että saman veneen tallensi maalaukseen "Merellä" aikoinaan taiteilija Albert Edelfelt.










Marko Nikulan rakentaman 7,3 metrisen verkkoveneen purjeet kohosivat puuveneosaston korkeimmalle tasolle.













Messujen 11,5 metriä pitkän AEB–salonkiveneen suunnittele Gösta Kyntzell vuonna 1928. Vene rakennettiin 1929 Porvoossa ja sen nimi tulee yhtiön August Eklöf Borgå nimestä.

Veneen entisöinti alkoi elokussa 2004. Ismo Postareff Jyväskylästä on käyttänyt veneeseen jo noin 5000 työtuntia.

tiistaina, tammikuuta 06, 2009

Talvi huipussaan
















Kahteen talveen Puotilan eteläpuolella oleva Vartiokylän lahti ei ole kunnolla jäätynyt. Nyt on. Uuden vuoden ensimmäisellä viikolla Helsingin pakkaset ovat olleet aika poikkeuksellisa. Ne ovat jatkuneet nyt yli viikon ja tässä ajassa lahti saanut vahvan jääpeitteen.

Lahdella on nyt erinomaiset olosuhteet jääpurjehdukseen. Talvet ovat kuitenkin niin ailahtelevaisia pääkaupunkiseudulla, että oman jääpurren ostaminen ei olisi kovin mieluisaa, jos ja kun purjehduspäivät jäisivät vähiin.